Aasian ystävien toimittamia uutisia:


31.5.2010: Aasia-seminaareja kesäkuussa: Mekong -miniseminaari 9.6. Espoossa ja Pakkosiirrot ja kehitys-seminaari 10.-11.6. Helsingissä

23.05.2010: Suomen AEPFn kirja Vaaleilla harvainvaltaan -demokratian tila Aasiassa ilmestynyt, keskustelu 19.6. klo 16-18

Uutisia vuodelta 2009

Uutisia vuodelta 2008

Uutisia vuodelta 2007

Uutisia vuodelta 2006

Uutisia vuosilta 2002-05

Buddhalaisuuden tutkijat Pohjolasta ja Balttiasta tapaavat Tallinnassa 25.-27.9.2008

The international conference "Buddhism and Nordland" takes place for the second time and is a cooperation project on the topic of Nordic countries Buddhism, where scientists, orientalists and Buddhists come together under the same topic.

The first conference "Buddhism and Nordland" was organised by Estonian Nyingma on the 21. February 2007 in Tallinn University.

The conference emphasized the necessity to study and realise the history of Buddhism in Estonia and in the Nordic Countries together with its remarkable persons. The presentations were about the life and activity of Mr Karl Tõnisson, the influence of Buddhism in Finland, the history of Buddhism in Kalmykia, Russian Buddhism in 1980s-1990s, the Tibetan 14th century teacher Buston and Buddhism in a broader sense of schools – Buddhism in Japan, China, Ceylon so on.

Estonian Nyingma also organised the exhibition "The Buddhist Temple of St. Petersburg" at Tallinn University 22.02 – 10.03.2007, to emphasize the importance of Estonian first buddhist Karl Tõnisson, who was the head of St Petersburg's Buddhist Temple.

For the second time the main topic of the conference "Buddhism and Nordland" in 2008 will be "The Historical Connections of Buddhism in Estonia and in the Nordic Countries" and the subtopic Roman Ungern von Sternberg and the influence of western Buddhism in Estonia culture and history.

Buddhism and Nordland 2008 (Programme)

September, 25 (Thursday)

12.30 – 13.30 Opening of the conference "Buddhism and Nordland 2008", Vello Vaartnou, Estonian Nyingma, Head (Estonia)
Buda Badmaev, St. Peterburg' Buddhist Temple Kuntsechoinei, Head (Russia):
"Four Nobel Truths in the Works of Buriat Lamas"
Agita Baltgalve, University of Latvia, Department of Asian Studies, docent of Sinology and Tibetology (Latvia)
"English Internet Resources for the Research of Tibetan Buddhism"

13.30 – 14.30 Lunch

15.00 – 16.30 Presentations
Tulku Dakpa Rinpoche, Danakosha Nyingmapa center, Head (Finland)
"The Importance of Scriptural Studies and Authenticity of the Practices Transmitting the Buddhist Tradition in New Environments "
Hakan Wahlquist, Curator Asia, Keeper the Sven Hedin Foundation, Museum of Ethnography (Sweden)
"Sven Hedin and the Exposition of Sino-Tibetan Buddhism in the West - the Complicated Story of the Golden Temple"
Alexander Andreyev , St.Petersburg, Institute for the history of science and technology, Russian Academy, P.Kozlov museum (Russia)
"Dreams of a Pan-Mongolian State: Sandan Tsydenov, Baron Ungern, Agvan Dorjiev, Nicholas Roerich"

17.00 Opening the photo exhibition "The Buddhist Tradition in Estonia" Estonian National Library

September, 26 (Friday)

11.30 – 13.00 Presentations
Leons Taivans, University of Latvia, Department of Asian Studies, Head (Latvia)
"The Beginning of Buddhism in Latvia (1908-1940)"
Jurgen Offermanns, Centre for Theology and Religious Studies, Lund University (Sweden)
"When Buddha came to Ultima Thule: The Initial Reception of Buddhism in Sweden during the 17th and 18th centuries"
Alpo Ratia, An independent scholar and tibetologist (Finland)
"The Early History of Buddhism in Finland"

13.00 – 14.00 Lunch

14.00 – 16.30 Presentations
Natalia Yakhontova, St. Petersburg branch of Institute of Oriental Studies, Russian Academy of Sciences, Department of Turcologic and Mongolian studies (Russia)
"Mistakes in Translation from Sanskrit into Tibetan and then into Mongolian".
Priit Kelder, Academy Nord (Estonia)
"The Neo-Confucianist Approach to the Concept of Void"
Ville Jehe , Estonian Kendo Club (Estonia)
"Buddhism, Budo and Nordland"

September, 27 (Saturday)

11.00 – 12.30 Presentations
Anti Kidron, Academy Nord (Estonia)
"Reception of Zen Buddhism in the Western Psychology"
Anita Stasulane, Daugavpils University, history of religions (Latvia)
"Buddhism and Theosophy: Historical Sketch"
Tonis Vint, Estonian artist, visionary (Estonia)
"Signs in Different Cultures"

12.30 – 13.30 Lunch

15.00 – 16.30 Presentations
Jaan Kaplinski, Estonian writer-translator (Estonia)
"Buryatia in 1963"
Vilen Kunnapu, Estonian architect (Estonia)
"Buddhist Elements in Architecture"
Tiina Hyytiainen, University of Helsinki, Asian studies, tibetology (Finland)
"Tibet in spring 2008"

Location and accommodation

Location of the conference place:
Tallinn University
Uus-Sadama 5
Lecture Hall "Tallinn"
Map link

Accomodation ( in the middle of town)
from 24.09-27.09 (until 12.00)
See Tallinn hotels here

Tallink City Hotel
Address: A. Laikmaa 5,
10145 Tallinn, Estonia
Tel. +372 630 0800
Fax: +372 630 0810
E-mail: cityhotel at tallink.ee

Map link for visiting a number of Buddhist temples

AY 28.09.2008

Japanin populaarikulttuurin tutkijat kokoontuivat Helsinkiin

Kun itse yli kymmenen vuotta sitten aloin tehdä graduani Japanin populaarikulttuurista Thaimaassa, ei koko Euroopassa tuntunut olevan ketään Japanin populaarikulttuurin tutkijaa. Lähimmät löytyivät Hongkongista ja Australiasta. Nyt viitisenkymmentä tutkijaa ja opiskelijaa kokoontuivat Helsingissä 18.-20. syyskuuta 2008. Imaginary Japan -konferenssin päälustajat olivat edelleen pääosin Euroopan ulkopuolelta, Yhdysvalloista, Japanista ja Etelä-Afrikasta, mutta myös Pohjoismaista Tanskasta, josta tutkija Lars M. Sorensen kertoi saman tarinan - hänen aloittaessaan ei tuntunut olevan ketään muuta joita aihe - japanilainen populaarikulttuuri - kiinnostaisi. Nyt Japanin populaarikulttuuri kiinnostaa etenkin nuoria ympäri maailman, mutta erityisesti Suomessa, jossa televisiossa pyörii oma ohjelma Otaku ja Helsingin Kaisaniemessä on alan kauppa Ippai. Suomessa on jo myös useita alan yhdistyksiä, kuten Anime ja manga-yhdistykset, J-rock-yhdistys ja Suomen go-liitto, jotka esittäytyivät lauantain 20.9. yleisötilaisuudessa. Suomalaiset opiskelijat, jotka alustivat konferenssissa, eivät kuitenkaan tulleet vanhalta laitokseltani, Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien Japanin tutkimuksesta, vaan HY Renval-instituutin Aasian Tyynenemeren koulutusohjelmasta sekä Oulun ja Roveniemen yliopistoista. Muutenkin suomalaiset japanologit näyttivät loistavan poissaolollaan. Paikalla näytti olevan vain Japanin tutkimuksen professori Mikako Iwatake. Myöhemmin kuulimme, että kyse oli jostain päällekkäisyydestä.

Konferenssissa oli useita mielenkiintoisia alustuksia. Pääosa alustuksista keskittyi japanilaiseen anime-elokuvaan. Myös uudet ilmiöt kuten kahvitytöt (coffee maids) ja moe- kukoistus tai palvonta- kulttuuri saivat ansaittua huomiota. Japanista puhuttaessa meitä länsimaita kiehtoo erityisesti japanilaisten melko mutkaton suhtautuminen seksuaalisuuteen, kuten lukuisat homoeroottiset shonen-ai, yaoi ja BL-mangat tai eroottiset pinku-elokuvat todistavat. Lauantaina kuulimmekin aitoa pinku-eiga-ohjaajaa, Shinji Imaokaa, joka kertoi urastaan ja tavastaan tehdä hieman epätavallisia eroottisia elokuvia. Hän esimerkisi on tehnyt viime aikoina vanhusten eroottista elämää kuvaavia elokuvia, kuten v. 2008 valmistunut Tasogare sekä v. 2006 valmistuneen Uncle's Paradisen, jotka olivat nähtävillä vastikään päättyneillä 21. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla. Konferessin koordinaattorina toimi elokuvatutkija, näidenkin sivujen avustaja Eija Niskanen. Seuraava J-Pop -tapahtuma Helsingissä on 18.-19.10.2008 Kulttuuriareena Gloriassa järjestettävä Tsukicon, menkääpä sinne!.

Tove Selin
Japanologi

AY 15.6.2008

Euroopan burmalaiset tapasivat ja pitivät kansainvälisen Burma-konferenssin Helsingissä kesäkuun alussa
- On aika hakea yhteistyötä Burman hallituksen kanssa

Euroopassa asuvat burmalaiset pakolaiset ja demokratia-aktivistit tapasivat vuosittaisessa kokouksessaan Helsingissä 7.-8.6.2008. Samassa yhteydessä pidettiin Burman nykytilannetta käsittelevä kansainvälinen asiantuntijakonfernssi 9.-10.6.2008, josta seuraavassa esittely englanniksi, tämän jälkeen raportti suomeksi:

Finnish Asiatic Society presents (sponsored by the Ministry for Foreign Affairs of Finland)

Helsinki Burma Seminar: Reconciling Burma-Myanmar 9-10 June 2008
Ball Room, Hotel Arthur, Helsinki

It is often argued that Burma problem is a constitutional problem.   On one hand, there is Myanmar military government which is determined to make the country a unitary state in fear of 'disintegration of the union.'   The detractors of the regime, on the other hand, argue that only a 'genuinely federal and democratic Burma' will solve a myriad of Burma's woes.   This conundrum can be represented as a tension between the unitary state of 'Myanmar' and the federal state of 'Burma.'   Is there a grey area, a dash of hope, between the two notions?   Given the entrenched position of the Myanmar government, what options remain viable and relevant to its detractors?   Can we think of how to effectively ameliorate the hardship the Burmese peoples are going through on a day-to-day basis by bypassing this seemingly irreconcilable constitutional stances?   Or is this very idea a fallacy?                        

Helsinki Burma Seminar: Reconciling Burma-Myanmar will discuss these pressing issues in light of political developments resulting from Burma's constitutional referendum on 10 May 2008.   It is an academic-activist seminar which will enable Burma scholars to express their views directly to Burma campaigners and leading Burmese politicians in exile.   Areas that can be explored are: - Ethnic relations and reconciliation
- Economy, sanctions and reconciliation
- Humanitarian aid and humanitarian work inside Myanmar and in the border areas
- After Cyclone Nargis
- Non-state actors and Myanmar (the role of the UN, and other civil society organizations on the country's politics)
- New constitution, Tatmadaw and reconciliation
- Mainstream opposition and reconciliation
- Beyond Senior General Than Shwe or Daw Aung San Suu Kyi?

Konferenssin teema oli kuinka Burmaan saataisiin rauha ja asteittainen demokraattinen kehitys. Jo vuosikymmeniä jatkuneen vastakkainasettelun jälkeen on aika tutkia erilaisia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä jopa sotilasjuntan kanssa. Syyskuun buddhalaismunkkien rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltainen murskaaminen ja toukokuussa tapahtunut valtavan luonnonkatastrofin, Nargis-pyörremyrskyn iskeydyttyä Burman riisiaittana tunnetulle suistoalueelle on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miten tästä eteenpäin. Päivän sana oli sovintopolitiikka. Konferenssin avasi ulkoministeriön Aasia-yksikön johtaja Johan Schalin, joka muistutti Suomen ja EU:n syvästä huolesta Burman epädemokraattista hallintoa ja varsinkin Nargis-pyrörremyrskyn heikkoa jälkihoitoa kohtaan. Mikään hallinto ei ole oikeutettu harjoittamaan sellaista kansanmurhaa mitä myrskyuhrien heitteillejättö tarkoittaa.

Ensimmäisen päivän pääalustaja oli demokraattisesti valitun Burman parlamentin jäsen (vaaleissa joiden tuloksen juntta mitätöi 1990) ja ulkoburmalaisen parlamenttiryhmän puheenjohtaja Khun Teddy Bury. Hänen pääviestinsä oli, ettei aikaisempi pakotepolitikka ole tuonut toivottuja tuloksia saada juntta polvilleen vaan nyt olisi satsattava kansalliseen sovintoon. Professori Gustaaf Houtman nosti keskusteluun polittiisen prosessin hengellisen puolen ja buddhalaisuuden käyttämisen politiikassa. Hän kehoitti tutustumaan burmalaisiin buddhalaisiin sanoihin, mettaan (rakastava ystävällisyys) ja loka (poliittisuus). Metta saavutetaan juuri ennen valaistumista. Loka puolestaan on samsara, elämän pyörä eli politiikka. Hänen jälkeensa Britannian Burma-kampanjan johtaja Mark Farmaner peräänkuulutti tehokkaampia ja kohdennetumpia pakoitteita ainoana keinona vaikuttaa junttaan. Pakotteiden tulisi ennen kaikkea koskea jalokivien ja öljyn sekää kaasun vientikauppaa.

Iltapäivällä alustukset aloitti Alaskassa toimivan alkuperäiskansojen ja kanadalaisen Nana-Colt-yhtiön edustaja Sein Myint, joka selvitti Burman nykyistä energiabisnestä ja erityisesti maakaasun vientikauppaa. Burmassa onkin nykyään Aasian suurimmat tunnetut kaasuvarat. Tämän jälkeen professori Marja-Leena Heikkilä-Horn (näiden sivujen vakioavustaja) Mahidolin yliopistosta Thaimaasta valotti Burman ja Thaimaan historiallisten tapahtumien samankaltaisuutta ja mitä Burma voisi oppia Thaimaalta. Hän alkoi muinaishistoriasta muistuttaen että molemmat kaupunkikuningaskunnat olivat olleet monietnisiä. Molemmilla on myös verinen sotilashistoria, mutta Thaimaassa on ollut myös pitkiä demokraattisia kausia. Nyt Thaimaatakin johtavat jälleen kenraalit, ja Burman kenraalit puolestaan lupailevat vaaleja vuodelle 2010. Seuraavaksi Burman tuntija Camilla Buzzi kysyi onko demokratia Burmassa mahdollinen ilman etnisten vähemmistöjen mukaanottoa ja totesi että ei. Päivän päätti oppositopoliitikko Soe Aung pohti, aikooko juntan käsikassara USDA ryhtyä poliittiseksi puolueeksi ja onko todellinen burmalainen oppositio mahdollinen.

Toisen seminaaripäivän avasi Irlannin Suomen suurlähetiläs Philip McDonagh, jonka aiheena oli olisiko Burmalla jotain opittavaa Pohjois-Irlannin rauhanprosessista. Pohjois-Irlannin menestyksen avain oli aikaisemmin terroristijärjestönä pidetyun Sinn Feinin mukaanotto. Olisiko juntan mahdollista tehdä todellista yhteistyötä Aung San Suu Kyin puolueen kanssa? Toinen keskeinen tekijä oli kaikkien asioiden ottaminen agendalle, kyse ei ole vain nollasummapelistä. Professori Khin Ni Ni Thein Asian Institute of Technologystä (Bangkok) esitteli instituuttinsa työtä rauhanrakentamisessa sekä oman kansalaisjärjestönsä toimintaa Burmassa. Hän korosti kansalaisyhteikunnan voimistamisen tärkeyttä. Seuraavaksi käänsimme katseemme turvallisuuspolitiikkaan, josta aiheesta meitä valisti professori Masako Ikegami Tukholman yliopistosta. Burma on strategisesti merkittävä sekä Kiinalle, joka päääsee sitä kautta Intian valtamerelle ja Intialle, joka pääsee käsiksi Burman mittamattoman arvoikkaisiin luonnonvaroihin. Pelaaminen Kiinan ja Intian välillä ei johda mihinkään kestävään ratkaisuun, vaan nyt pitäisi tutkia uusia vaikutusmahdollisuuksia. Eräs laiminlyöty taho onkn Japani, jolla on suorat yhteydet kenraaleihin. Nyt Japanin, EUn ja Australian pitäisi sopia yhteisestä agendasta ja aloittaa uusi lähestyminen Burmaan. Aamusession lopuksi kuulimme taitelija Jaera Hanin kokemuksista tehdä kulttuurihankkeita Burmassa. Lounaan jälkeen Ko Ko Thett luki burmalaisten opiskelijoiden vetoomuksen Euroopan kansalaisille koskien Nargis-pyörremyrskyn jälkien korjaamista ja Burman kansalaisyhteiskunnan tukemista. Taloustietelijä Kyi May Kaung jatkoi Nargis-pyörremyrskyn poliittisten seurausten analysointia. Thaimaassa ilmestyvän Irrawaddy-lehden päätoimittaja Aung Zaw päätti keskustelun kertaamalla suistoalueen historiaa ja paikallisten ihmisten ja sotilaiden suhteita. Suistolla asuu eritysesti hallituksen hampaissa olevia kareneja, joita on vainottu koko sotilashallituksen vallassaolon ajan. Päivän päätteeksi Euro-Burma-toimiston johtaja U Harn Yawnghwe veti pyöreän pöydän keskustelua Burman tulevaisuudesta ja sovinnon mahdollisuudesta. Sekä juntan että opposition pitäisi nousta poteroistaan ja aloittaa sovintopolitiikka. Pyöreän pöydän keskustelussa nousi voimakkaasti esille kansalaisyhteiskunnan tukemisen välttämättömyys. Konferenssi päättyi iltabileisiin, jossa kuultiin runoja ja suomalaisen Mental Dentists-bändin musikkia. Kaiken kaikkiaan sekä järjestäjät, puhujat että osallistujat olivat tyytyväisiä seminaariin ja sen antiin, vaikka vielä ei päästy kunnolla keskustelemaan Burman sisäisestä todellisesta oppositiosta ja Aung San Suu Kyin jälkeisestä johtajasta.

Aasian ystävät pyrkii julkaisemaan konferenssin annin myöhemmin suomen- ja englanninkielisenä kirjana, mikäli rahoitus järjestyy. Seuraa nettisivjamme! Konferenssin järjesti Aasian ystävät ry yhteistyössä Suomen AEPF-toimikunnan kanssa(Suomen AEPF -toimikunta). Konferenssin pääjärjestäjänä toimi Aasian ystävien hallituksen jäsen Ko Ko Thett. Konfernssin ja Euroopan burmalaisten tapaamisen rahoitti ulkoministeriön Aasia-yksikkö 50 500 euron avustuksella. Lisätiedot/ For more information, please contact Ko Ko Thett at koko.thett@helsinki.fi or at +358 50 5523 404


AY 13.4.08
Raportti
Burmalaisesta kirjallisuusillasta 8.4.2008 klo 17-20 Kulttuurikeskus Caisassa

Burmalainen kirjailija Pascal Khoo Thwe kertoi kirjastaan From the Land of Green Ghosts (löytyy mm. amazon.com -verkkokaupasta), joka kuvaa hänen elämäänsä ja matkaansa pakolaisena Englantiin. Pascal Khoo Thwe kuuluu padaung-vähemmistökansaan, joka tunnetaan naisten pitkistä renkain koristelluista kauloista. Hän oppi tarinankerronan isoäidiltään, jolla oli tapana koota lapset ympärilleen kuulemaan samaa tarinaa eri tavoin kerrottuna. Hänen perheensä asui Shan-valtiossa Koillis-Burmassa. Alue oli italiaisten katolisten pappien käännyttämä, ja siksi hänen nimensä on Pasquale. Hänen matkansa alkoi, kun Burman armeija oli raiskannut ja tappanut hänen tyttöystävänsä, joten Pascal suuntasi sissitaistelijaksi viidakkoon. Mutta sitten hän tutustui englantilaiseen tiedemieheen, Tri John Caseyhyn Mandalayssa. Myöhemmin Casey auttoi Pascalia pakenemaan ja tulemaan Englantiin, jossa hän päätyi opiskelijaksi Cambridgen yliopistoon.

Kirjallisuusillassa oli lisäksi burmalaisnaisten tanssiesitys ja hyvää ruokaa edullisesti. Tilaisuuden olivat järjestäneet Burman monikulttuurinen yhdistys, Aasian ystävät ry, Vantaa seurakuntien maahanmuuttajatyö ja Vantaan järjestörinki yhdessä.


Aasian ystävät ryn raportti (13.4.2008)

KIINAN IHMISOIKEUDET JA TIIBETIN KYSYMYS- Suomen ja kansainvälisen yhteisön vastuu- keskustelutilaisuudesta eduskunnan Pikkuparlamentissa perjantaina 4.4. klo 15-17

Aluksi toiminnanjohtaja Frank Johansson Amnestyn Suomen osastosta kertoi Kiinan ja Tiibetin ihmisoikeustilanteesta Amnestyn tuoreen raportin pohjalta (raportti löytyy Amnestyn sivun www.amnesty.fi kautta). Kiinan ihmisoikeustilanne on jälleen huonontunut ja useita merkittäviä ihmisoikeusaktivisteja, kuten Hu Jia, on aivan äskettäin saanut pitkiä vankeustuomioita. Hu vangittiin yli kolmeksi vuodeksi. Seuraavaksi Ihmisoikeussäätiö KIOSIn Aasia-vastaava Kristiina Vainio kertoi Kiinan perustuslaillisista ja kansainvälisistä velvoitteista ja muistutti, että jo Kiinan perustuslaissa turvataan niin sananvapaus kuin uskonnonvapauskin. Kiina on myös allekirjoittanut ja ratifioinut useimmat merkittävät kansainväliset ihmisoikeussopimukset, mutta tärkeintä eli kansalaisvapauksien ja poliittisten oikeusten sopimusta ei vielä ole ratifioitu, kuusi vuotta allekirjoituksen jälkeenkään.

Sitten siirryttiin Tiibetiin, jonka historiaa meille valotti tibetologi Alpo Ratia (Aasian ystävien hallituksen jäsen) otsikolla Historian ja myyttien yhteentärmäys: Tiibetiläinen kulttuuri ja kansankunnan selviäminen vaakalaudalla. Ratia muistutti, että Tiibet on historian aikana ollut pitkään itsenäinen tai se oli onnistunut säilyttämään itsemääräämisoikeutensa aina Kiinan kommunistivallankumoukseen saakka. Esimerkiksi Kiinakin hallinneen mongolivallan aikana erään buddhalaisluostarin johtaja onnistui solmimaan hyvät suhteet mongolihallitsijaan - olihan tibetiläis-lamat mongoli-keisarin hengellisä opettajia. Tiibet oli itsenäinen 1350 - 1700-luvun alkuun saakka, jolloin Kiinassa valtaan nousseet mantsut marssivat Tiibetiin. Mantsut kuitenkin kunnioittivat tibetiläisten uskoa ja kullttuuria ja sallivat Tibetille autonomian. Kun mantsujen keisarikunta kukistui Kiinassa vuonna 1911, Tiibet, joka oli liitossa nimenomaan mantsu-keisarien kanssa, julistautui itsenäiseksi v. 1912. Kiinassa kommunistit nousivat valtaan v. 1949 ja v. 1951 puna-armeija hyökkäsi Tiibetiin. Kiina teki kuitenkin Tiibetin kanssa sopimuksen, joka takasi Tiibetin hallinnollisen autonomian, Dalai-laman aseman, uskonnonvapauden ja tiibetin kielen aseman. Mutta sitten puna-armeija ryhtyi rikkomaan sopimusta ja tuhoamaan buddhalaisluostareita Itä-Tiibetissä, ja vuonna 1959 Tiibetissä alkoi kansannousu miehittäjiä vastaan. Se murskattiin verisesti ja Dalai-lama pakeni Himalajan yli Intiaan. Tämän jälkeen Tiibetissä kuten koko Kiinassa on välillä ollut tiukempaa ja välillä vapaampaa. Pahin vaihe oli kulttuurivallankumouksen aikana 1966-1976 jolloin yli 5000 temppeliä ja luostaria tuhottiin Tiibetissä. 1980-luvulla Tiibetissäkin oli rauhallisempaa ja Kiina salli tiettyä liberalisointia, mutta v. 1989 Kiinan Tiibetin vastaava, nykyinen presidentti Hu Jintao tukahdutti jälleen väkivalloin liikehdinnän Lhassassa. Kiina alkoi jälleen tiukentaa otettaan Tiibetistä, läntisestä aarrekammiosta (Xizang) kuten Tiibet on kiinaksi. 1990-luvulla alkoi voimakas taloudellinen kehitys ja han-kiinalaisten valtava muutto Tiibetiin, jonne v. 2006 oli avattu junareitti. Tiibetiläiset ovat pian vähemmistö omassa maassaan. Tiibetin ystävät Suomessa-järjestön puheenjohtaja Marianne Kajander jatkoi analysoimalla median Tiibet-uutisia. Seuraavaksi siirryttiin kysymään: Mitä Suomi, EU ja kansainvälinen yhteisö voivat tehdä? Ulkoministeriön valtiosihteeri Teija Tiilikainen kertoi Suomen virallisesta linjasta Kiinan ja Tiibetin kysymyksessä. Suomi seuraa ulkopolitiikassaan EU:n linjaa eikä tee omia aloitteita tai avauksia, esimerkiksi suhteessa Kiinan isännöimien olympialaisten avajaisten boikottiin. Paikalle oli kutsuttu myös joukko eri puoleiden kansanedustajia, mutta vain Vasemmistoliiton Minna Sirnö oli tullut paikalle kertomaan omaa ja puolueensa näkemystä asiasta. Keskustelutilaisuuden puheenjohtajana toimi Suomen AEPF-toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Heidi Hautala.

Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Suomen AEPF-toimikunta ja Aasian ystävät ry.


Aasian ystävät tiedottaa 23.3.2008

Viimeisimpiä uutisia ja tietoa Tiibetistä ja Kiinan muiden tiibetiläisalueiden tapahtumista, katso seuraava linkkilista:
Internet links on contemporary developments in and about Tibet Tibetan information services abroad:www.tibet.net /   Official website of the Central Tibetan Administration (CTA, Dharamsala, India):   news, statements, documentation, Internet magazines www.phayul.com /   Independent Tibetan portal (New Delhi):   news, videos, audios, chatroom, and message forums www.studentsforafreetibet.org /   Tibetan students' international portal (NYC):   news, videos, and campaigns www.tibetonline.tv /   Central Tibetan Administration website (CTA, Dharamsala):   weekly news, video and video archives International information services: www.savetibet.org /   International Campaign for Tibet (Washington DC, Amsterdam, Berlin, Brussels):   news, information, campaigns, advocacy of human rights and democratic freedoms www.newsnow.co.uk /   News Now Publishing Ltd: portal with breaking news from worldwide services   [write in Search words: Tibet, Tibetan, etc] www.bbc.co.uk /   British Broadcasting Corporation:   news, analysis, information: audios, videos, forums www.france24.com /   World 24/7 news service (Issy-les-Moulineaux): videos and news www.iht.com /   International Herald Tribune online (Paris):   world news and analysys www.guardian.co.uk /   The Guardian online (Manchester, UK):   world news, analysis and comments www.cnn.com /   Cable News Network (Atlanta, NYC, Washington DC):   videos, news www.timesofindia.com /   The Times of India online   (New Delhi, etc): news, analysis, pictures www.tibetdaily.com /   Tibet Daily portal (Damansara, Malaysia):   news from worldwide services and analysis of current events, business, and sports www.ips.org /   Interpress Service News Agency (Rome):   civil society news and analysis "for global change" www.amnesty.org /   Amnesty International (UK) www.hrw.org /   Human Rights Watch (NYC) Chinese information services:www.peoples.com.cn /   Peoples daily online (Beijing):   official Communist Party of China organ:   news, propaganda, photos and archives www.chinaview.cn /   Xinhua News Agency (Beijing):   news, photos and videos www.en.tibet.cn /   China Tibet Information Center (Beijing):   largest website on China's Tibet with economy and culture-oriented news, information, videos and pictures

Aasian ystävien tiedote 1.10.2006

Suomen AEPF-verkosto syntyi

AEPF 6:den järjestäneen Suomen kansallisen järjestelykomitean tilalle perustettiin keskiviikkona 27.9.2006 Suomen AEPF-verkosto, jonka tarkoitus on jatkaa aasialaiseruooppalaista kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen yhteistyötä, vaikka AEPF-kokous on tältä erää ohi ja seuraava järjestetään kahden vuoden päästä kenties Pekingissä, tai kenties Hongkongissa tai Taiwanilla. Suomen AEPF-verkosto on avoin kaikille aasialaiseurooppalaisesta yhteistyöstä kiinnostuneille järjestöille ja aktiiveille. Perustavassa kokouksessa oli mukana pienten ja vähän suurempien järjestöjen edustajia: Aasian ystävät, Etnia ry, Finnwatch, Indonesia-seura, Kepa, Rauhanliitto, Sadankomitea, Väestöliitto ja YK-liitto. Lisäksi kiinnostuksensa jatkaa toimintaa on ilmaisut ainakin Attac, Filippiinit-seura ja Vasudhaiva Kutumbakan.

Suomen AEPF-verkosto toimii toistaiseksi vapaaehtoisvoimin, ja vetovastuu kiertää järjestöstä toiseen. Ensimmäisen puoli vuotta verkostosta vastaa Suomen Rauhanliitto, jonka toiminnanjohtaja Laura Lodenius toimii verkoston yhteyshenkilönä (laura.lodenius at rauhanliitto.fi). Verkosto pyrkii neuvottelemaan Kepan ja um:n kanssa rahoituksen saamisesta AEPF 6:den evaluaation tekemiseen, kotisivujen tekemiseen ja kahden edustajan, kokouksessa valitun Tove Selinin ja Kalle Sysikasken lähettämistä seuraavaan AEPF IOC-kokoukseen Amsterdamiin helmikuussa 2007.

AEPF:n on tarkoitus toimia myös foorumeiden välillä ja toimintamuodoksi on muodostumassa eri aiheiden työpiirit. Ainakin veden ykstyistämiseen liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia selvittää jo pitempään toiminut vesipiiri, jota luotsaavat Euroopassa Transnational Institute TNI ja Maleisan MSN. Meiltä Suomesta voisi lähteä liikkeelle esimerkiksi Alkuperäiskansat/etniset vähemmistöt ja metsät -piiri (Siemenpuu-säätiön Intiaryhmä), tai ihmiskauppapiiri (Väestöliitto, KIOS).

Suomen AEPF-verkoston seuraava kokous on tiistaina 14.11. klo 17 Rauhanasemalla, os Veturitori, Itä-Pasila. Kaikki kiinnostuneet tervetuloa!

kirj. Tove Selin


Aasian ystävien tiedote 24.9.2006

Aasian ja Euroopan kansalaisliikkeet kohtasivat Helsingissä syyskuussa 2006

Järjestyksessä 6. Aasian ja Euroopan kansalaisfoorumi AEPF (Aasia-Europe People's Forum) järjestettiin Helsingissä 3.-6.9.2006. Kyseessä oli Suomen historian suurin kehityspoliittinen tapahtuma ja suurin Aasian kansalaisliikkeitä koskeva tapahtuma Suomessa. Sitä oli valmisteltu vuodesta 2004, jolloin Aasian ystävät ry:n kokoama ryhmä vieraili edellisessä AEPF:ssä Hanoissa Vietnamissa syyskuusa 2004. Tammikuussa 2005 perustettiin kansallinen järjestelykomitea (NOC), ja elokuussa 2005 aloitti AEPF:n sihteeristö työskentelynsä koordinaattori Anu Juvosen johdolla. AEPF 6 järjestettiin yhdessä kansainvälisen järjestelykomitean (IOC) sekä lukuisten eurooppalaisten ja aasialaisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Lämmin syyskuinen Helsinki houkutteli paikalle n. 450 aasialaista, eurooppalaista ja suomalaista osanottajaa ja tiedotusvälineiden edustajia. Konfernessikeskus Paasitornissa Helsingin Hakaniemessä istutiin kolme päivää plenareissa (Rauha ja turvallisuus, taloudellinen turvallisuus ja sosiaalinen oikeidenmukaisuus, demokratia ja ihmisoikeudet) ja niitä syventävässä 14:ssä työpajassa. Lisäksi tiloissa pidettiin lukuisia nk. Open Space-tilaisuuksia, joissa käsiteltiin yhtä asiaa tai kampanjaa. AEPF 6:den aineistot, mm. plenareiden ja työpajojen konseptipaperit sekä useiden työpajojen esitelmät ovat nähtävillä tapahtuman kotisivulla http://www.aepf.net .

Suomalaiset järjestäjät olivat toivoneet, että työpajoissa keskittytäisiin kampanjoiden ja stategioiden eteenpäinviemiseen esitelmämaratonien sijaan, ja monissa työpajoissa näin meneteltiinkin. Esimerkiksi Illegitimate Debt-työpajassa luotiin ilmeisesti ensimmäisen kerran keskusteluyhteys velkakampanjoiden ja uuden globaalin rahoituksen edistäjien välille. Näin kehitysmaiden velkojen mitätöimiseen ja kehitysrahoituksen uudistamiseen tähtäävä kampanja sai taas uutta potkua. Sen sijaan plenarit todettiin jälkiarviossa aikansa eläneiksi, sillä niissä oli harvoin mitään uutta tai ihmeellistä. Seuraavassa AEPF:ssä rakenne todennäkösiesti menee täysin uusiksi, ja klustereista sekä plenareista ainakin nykymuotoisina luovutaan. Toki asiat ja kampanjat jatkuvat, ja IOCin pyrkimys onkin tehdä AEPF:stä prosessi eikä vaan kahden vuoden välein järjestettävä kokous. AEPF 6 siis edisti joitain kampanjoita, mutta vähintäänkin se vahvisti aasialaisen ja eurooppalaisen, myös suomalaisen kansalaisyhteikunnan yhteistyötä ja verkostoja.

Poliittisella tasolla kansalaisliikkeiden pitkäaikainen kampanja tuoda sosiaaliset kysymykset, etenkin työelämän perusoikeudet ASEMiin nytkähti niin, että virallista ASEMia ennen järjestetty ASEM-maiden työminsiterien kokous Saksassa syyskuun alussa sopi ILOn perusperiaatteiden käyttöönotosta ASEM-maissa. Helsingissä kuumin kysymys oli Burman sotilasdiktatuurin edustajan päästäminen maahan, vaikka EU:lla on periaatteessa voimassa viisumikielto Burman juntan edustajille. Pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Tuomioja vakuuttivat kuitenkin kansalaisjärjestöille, että Burmaa kovistellaan ihmisoikeuskysymyksissä. Näin ilmeisesti tapahtuikin, ainakin suljettujen ovien takana. Aasian ystävien hallituksen jäsen, burmalainen Ko Ko Thett esiintyi asiasta tiedotusvälineissä.

Suomessa AEPF 6:den tilijärjestönä ja vastuullisena järjestäjänä toimi Kepa, joka ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ottamaan poliittista vastuuta tästä merkittävästä kehityspolttisesta tilaisuudesta. AEPF:n sihteeristö koki jääneensä kovin yksin eikä Kepasta tullut juuri mitään tukea. Aasian ystävien näkökulmasta suurin ongelma oli se, ettei sihteeristöön palkattu yhtäkään kansalaisyhteiskunnan tuntevaa henkilöä. Niinpä sihteeristö piti itsepintaisesti kiiinni 400 osanottajan maksimista ja lopetti ilmoittatuneiden hyväksymisen vaikka me kansalaisaktiivit yritimme selittää, etteivät kaikki ilmoittautuneet tule koskaan ja osa tulee vain hetkeksi, kuten myös tapahtui. Myös tapatuman suomenkielinen nimi, sihteeristön lanseeraama Aasian ja Euroopan järjestöfoorumi antoi virheelisen kuvan tapahtumasta, joka kuitenkin on kansalaisfoorumi (people's forum). Myöhemmin Kepa ilmoitti, ettei se aio ottaa vastuulleen eikä ainakaan rahoittaa AEPF-toiminnan jatkoa Suomessa. Tämä on hyvin valitettavaa. Kansallinen järjestelykomitea luonnollisesti lakkautetaan mutta sen tilalle perustetaan Suomen AEPF-verkosto tms. Tervetuloa kokoukseen 27.9.2006 klo 17 Kepassa! Siellä mm päätetään, kuka edustaa Suomea AEPF:n Kansainvälisessä järjestelykomiteassa IOCissa. Seuraava ASEM on Kiinassa Pekingissä 2008, mutta IOC keskustelee voidaanko myös AEPF järjestää siellä, vai muualla. Seuraa tilannetta Aasian ystävien nettisivuilta www.aasia.info !

Kirjoitti Tove Selin, Aasian ystävien edustaja AEPF:n kansallisessa järjestelykomiteassa ja sen koordinaatiryhmässä sekä toinen isäntämaan edustaja IOC:ssa.

Aasian ystävien tiedote 21.3.2006

Suomen sosiaalifoorumi 1.-2.4.06: Kun Himalaja sulaa

Aasian ystävät ry on mukana Suomen sosiaalifoorumissa järjestämässä seminaaria, joka käsittelee Himalajan sulamisen ja muiden tekijöiden aiheuttamaa suolattoman veden vähenemistä maailmalla. Aasian ystävien Tove Selin puhuu myös sosiaalifoorumin AEPF-seminaarissa la 1.4. klo 15:45-17:45, jonne hän tulee suoraan Karachista Aasian sosiaalifoorumista. Suomen sosiaalifoorumi on kaikille avoin tilaisuus, ja se järjestetään 1.-2.4.2006 ruotsinkielisessä työväenopistossa Arbiksessa, osoite Dagmarinkatu 3. Tervetuloa!!

Lauantai 1.4. klo 15:45-17:45

Aasian ja Euroopan kansalaisjärjestöfoorumi AEPF 6

AEPF 6:den projektikoordinaattori Anu Juvonen ja koordinaatioryhmän jäsen Tove Selin kertovat Helsingissä 3.-6.9.2006 järjestettävästä avoimesta Aasian ja Euroopan kansalaisjärjestöfoorumista. Lisätiedot www.aepf.net. Kaikki mukaan!

Sunnuntai 2.4. klo 10.00 - 12.00

HIMALAJA SULAA - VESI KÄY VÄHIIN

Maailman puhtaat vesivarat hupenevat vauhdilla, ja myös yksi maailman merkittävimmistä suurien jokien lähteistä, Himalajan vuoristojäätiköt, on sulamassa ilmastonmuutoksen seurauksena. Onko mitään enää tehtävissä?
Puhujat:
Olli-Pekka Haavisto, kansalaisjärjestötoimija: Ilmaston lämpeneminen ja makean veden saatavuus.
Bhuwan Pathak, kansalaisaktivisti Himalaja: Himalajan kokemukset.
Carla Montemayor, tutkija ja vesiaktivisti, Filippiinit: Vesihuolto ja ympäristömuutokset.
Tove Selin, tutkija ja kansalaisaktivisti: Tapaus Mekong Power Grid.
Tuula Tuhkanen, professori: Vedetön sanitaatio vähenevän veden oloissa/Maailman vesifoorumi Meksikossa 2006.
Seminaarin raportti ks. www.prodemokratia.net/suomensosiaalifoorumi/raportit/vesik.html
Järjestäjät: Maan ystävät yhdessä Attacin, Aasian ystävien, käymäläseura Huussin ja Transnational Instituten kanssa.

Aasian ystävät tiedote 5.3.2006

UM lisää ja keskittää tukeaan Mekongin alueella

Ulkoasiainministeriö aikoo uuden linjauksensa mukaan keskittää Mekongin alueen tukea alueellisille toimijoille Mekongin jokikomissiolle (Mekong River Commission MRC)ja Aasian kehityspankille ADB:lle. Lisäntyvää kehitysapua suunnataan erityisesti hallinnon kehittämiseen ja luonnonvarojen hallintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään etnisten vähemmistöjen aseman parantamiseen, tietoyhteiskunnan kehittämiseen ja ympäristönäkökulman voimistamiseen. Suomen kehitysyhteityötä leimaa keskittyminen ja tehokkuuden hakeminen. Tärkeää tuntuu olevan mahdollisimman vähällä hallinnoinnilla pyörivät hankkeet, jolloin suositaan suuria hankkeita ja yhteisrahoitusta.

Valittu linjaus ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Erityistä huolta aiheuttaa lisääntyvä tuki MRC:lle ja ADB:lle. MRC on muuttumassa jäsenmaiden painostuksesta koordinoivasta tietoa keräävästä instituutioista kehityslaitoksesi, joka toteuttaa erityisesti suuria infrastruktuurihankkeita. Aasian kehityspankin toimintaa on arvosteltu rajusti, toimiihan pankki Maailmanpankin tavoin ääni per dollari –periaatteella ja toteuttaa lähinnä japanilaisen pääjohtajan ajamaa uusliberalistista politiikkaa, jossa viimeinenkin kylä pitää avata markkinoille. Ympäristö ja ihmisoikeudet eivät ole ADB:n vahvuuksia, ja ADB on mukana monissa ankarasti arvostelluissa hankkeissa, kuten suurpadoissa (Nam Theun 2), suurpatoihin perustuvassa alueellisessa sähkökauppahankkeessa (Mekong Power Grid) ynnä muissa. Suomalaiset ovat olleet mukana mm. kiistellyssä ympäristötietohankkeessa (RETA), ja Chong Kneasin satamahankkeessa Kambodzhassa (jota markkinoidaan edelleen ympäristön tilan parantamishankkeena vaikka kyseessä on suuren sataman rakentaminen). Kansalaisjärjestöjä edustavalta NGO Forum on ADB:lta on tulossa lähiakoina selvitys eurooppalaisten yhteisrahoittamista ADB-hankkeista, joka kertoo tarkemmin mm. Suomen rahoittamien hankkeiden ongelmista.

Linjausta esiteltiin Teknisen korkeakoulun Vesi ja kehitys-tutkimusryhmän ja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mekong-seminaarissa 3.3.06. Seminaarissa Mekongin alueen tutkijat esittelivät tutkimuksiaan ja pohtivat ytheistyömahdollisuuksia. Seminaarin perusteella Suomen Mekong-tutkimus keskittyy lähes pelkästään vesivarojen tutkimukseen, mutta seminaarissa olikin vain osa Mekong-alueen tutkijoista. Myös kansalaisjärjestöjä oli vähän aamupäivän avoimessa seminaarissa. Seminaarissa päätettiin jatkaa kokoontumisia, ja toivon mukaan syksylle suunnitteilla olevassa Mekong-seminaarissa on laajempi osanottajajoukko ja agenda.

1.3.2006

Ulkoministeriö käynnisti Aasiaan!-kampanjan

Ulkoministeriön Ihminen ja kehitys-tapahtuma on tänä vuonna Aasiaan! -kampanja, joka esittelee Aasian maita, ihmisiä ja kulttuuria ympäri Suomea maaliskuusta kesäkuuhun. Kampanjamaiksi on valikoitunut maat, joissa um toimii joko kehitysyhteistyökumppanina, humanitäärisen avun kautta tai kauppakumppanina. Maat ovat Vietnam ja Mekong-alue, Nepal, Afganistan, Indonesia, Sri Lanka, Intia ja Kiina. Lisätietoa kampanjasta ja kevään tapahtumista ks. www.aasiaan.fi.

Aasiaan! -nettisivut ovat informattiviset, vaikka virheiltä nekään eivät ole välttyneet. Erityisesti ihmetyttää ettei sivuilta käy ilmi kaikki ulkoministeriön rahoittamat hankkeet. Esimerkiksi kansalaisjärjestöhankkeista mainitaan vain vuonna 2006 tukea saaneet, vaikka meneillään on useita aiempina vuosina tukipäätöksen saaneita hankkeita mm Vietnamissa. Vietnam-sivulta puuttuu mm. Vietnam-seuran monivuotinen Son Lan thai-naisten säästö- ja pienlainahanke. Sivuilta puuttuu myös maininnat kansalaisjärjestöjen säätiöiden Siemenpuun, KIOSin ja Abiliksen hankkeista Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Suomessa syyskuussa järjestettävän Aasian ja Euroopan huippukokouksen ASEMin yhteydessä ei manita, että samaan aikaan järjestetään kaikille avoin Aasia Eurooppa kansalaisfoorumi AEPF 6, jonka rekisteröinti on juuri alkanut. Toivon mukaan virheet ja puutteet korjataan sivustoilla.

Osallistukaa aktiivisesti Aasiaan!-kampanjan tapahtumiin ja esityksiin. Mainittakoot mm. Kulttuurien museossa ja Taidemuseossa Tennispalatsissa avautuneet Intia-näyttelyt ja Kehityksen haasteita Aasiassa -luentosarja Avoimessa yliopistossa Helsingissä.

kirjoittanut Tove Selin


Aasian ystävät tiedottaa 24.2.2006

Kambodzhalaista nykytaidetta Suomessa huhtikuussa

Suomessa on nähtävilä 5.-27.4.2006 ainutlaatuista kambodzhalaista nykytaidetta kultturikeskus Caisan Galleriassa. Taitelijat ovat Vann Nath, Tum Saren, Duong Saree ja Svay Ken. Caisan Galleria on avoinna ma-pe klo 10-18.

Näyttelyn järjestää Kambodzhan ystävyysseura ry

Lisätiedot KAMYSin puheenjohtaja Joona Pietarila, joona.pietarila(at)asialink.net

Aasian ystävät ry tiedottaa (24.2.2006)

Doc Point tarjoili jälleen laadukkaita dokumentteja Aasiasta - tänä vuonna Japanista

5-vuotias Helsingin vuotuinen dokumenttielokuvafestivaali Doc Point esitteli jälleen tammikuun lopussa 25.-29.1.2006 laadukkaita dokumentteja meiltä ja muualta. Aasiasta tänä vuonna oli vuorossa Japani yhteisyössä japanilaisen Yamagata International Documentary Film Festivalin kanssa. Esitettävien elokuvien valinnassa oli ollut mukana Aasian ystävien jäsen, Japanissa väitöskirjaansa valmisteleva elokuvatutkija Eija Niskanen.

Festivaalin puhuttelevimmat dokumetit kertoivat tänä vuonna erilaisista ympäristökatastrofeista ja suurten infrastruktuurihankkeiden vaikutuksista. Myös Japanin synkkä menneisyys toisan maailmansodan julmana valloittajana oli hyvin esillä.

Kiinalainen Before the flood keroi korutomasti, miten vähän kommunistisen maan viranomaiset välittävät paikallisten ihmisten ahdingosta kuulun Kolmen solan suurpadon tekoaltaan viedessä näiden kodin, elinkeinon ja olemassa olon tarkoituksen.

Elokuvassa Before the Flood ihmiset keräävät vähäistä omaisuuttaan purettavista taloista.

Japanilaiset dokumentit Minamata - Victims and their world ja Living on the River Agano kuvasivat puolestaan, miten vaikeaa demokratiassakaan on saada oikeutta asialleen. Minamata-tauti on elohopeamyrkytyksestä aiheutuva oireyhtymä, joka uhrinsa hermostoon iskien aiheuttaa tuskallisen ja hitaan kuoleman. Japanilainen kemianyhtiö Chisso laski elohopean kyllästämiä jätevesiään Kyuushuun saaren Minamata-lahteen, kunnes läheisen kalastajakylän asukkaat alkoivat saada outoja osin tappavia oireita. Sama toistui myöhemmin Honshuu-saaren Agano-joella. Yhteistä tapauksille on se, että uhreilla on kestänyt vuosikausia saada mitään korvauksia vaivoistaan ja menetyksistään.

Elokuvassa Minamata - The Victims and Their World elohopean aiheuttamat vauriot näkyvät seuraavassakin sukupolvessa.

Festareilla oli nähtävillä harvinaisia dokumentteja Japanin toisen maailmansodan julmuuksista Itä- ja Kaakkois-Aasiassa (The Emperor's Naked Army Marches On, Fighting Soldiers). The Emperor's -elokuvan japanilainen ohjaaja Kazuo Hara ja hänen tuottajansa Sachiko Kobayashi olivat myös paikalla festivaalivieraina. Lehdistötilaisuudessa he kertoivat, miten vaikeaa tällaisen aiheen dokumentteihin on saada rahoitusta Japanissa, ja Emperor's -elokuva rahoitettiinkin lähinnä tuttavilta saaduilla lainoilla. Elokuvan päähenkilö on Kenzo Okuzaki, joka otti elämäntehtäväkseen saada sotarikolliset tunnustamaan tekonsa ja etenkin rintamakarkurien teoloituskäskyt antaneet sotilaat tunnustamaan toimensa teloitettujen myös tekastuille omaisille. Okuzakin keinot vaikuttavat ulkopuolisilta hyvin epäjapanilaisilta, sillä hän ei kaihda turvautumista jopa väkivaltaan kovistellessaan entisiä rintamatovereitaan.

Hara ja Kobayashi kertoivat myös sellaisen mielenkiintoisen seikan, että Japanissa televisiossa ja elokuvateaterissa esitettävät dokumentit ovat rahoituksen puolesta kaksi aivan eri asiaa. Televisiodokumentit rahoittaa usein Japanin yleisradioyhtiö NHK ja yrityssponsorit, elokuvateatteridokumentit puolestaan tekijät ja joskus yritykset, mutta ei koskaan NHK.

Festivaalista saa lisätietoja osoitteesta www.docpoint.info

Festivaaliraportoja Tove Selin

Elokuvassa The Emperor's Naked Army Marches On Okuzaki surevan omaisen kanssa

Aasian ystävät ry tiedottaa (11.1.2006)


Burmalaispakolaisten ahdinkoa Thaimaan rajaseudulla

Aasian ystävät ry:n hallituksen jäsen, burmalainen Ko Ko Thett vieraili joulukuussa burmalaisen karenni-vähemistökansan pakolaisleirillä Thaimaan ja Burman rajaseudulla Mae Hong Sonissa. Leirissä on noin 20 000 pakolaista. Pakolaisten olot ovat alkeelliset, mutta karenni-rouvat kantavat siellä ylpeästii upeita kansallispukujaan. Karennien ja muiden pakolaisten elämästä Thaimaan rajalla voi lukea esimerkiksi Kepan yhteystiedottajana Thaimaassa toimineen Timo Kurosen artikkelista vuodelta 2001: http://www.kepa.fi/kumppani/

Kuva: Ko Ko Thett

Railroad of Hope ja Wellspring
Xi wang zhi lu

Railroad of Hope valottaa suhteellisen uutta ilmiötä, Kiinan sisäistä muuttoaaltoa. Joka syksy monet tuhannet peltotyöläiset lähtevät yli 3000 kilometrin päähän omista kylistään toteuttamaan unelmaansa puuvillapelloille, jotka odottavat sadonkorjuuta. Matkan aikana kuvausryhmä kulkee junan vaunujen läpi tiedustellen milloin syömässä olevilta, milloin nukkuvilta työläismatkustajilta: ”Onko tämä ensimmäinen matkasi?” ja ”Mikä sinulle on tärkeää elämässäsi?” Vastauksista on koottu hieno esitys tavallisten kiinalaisten ajatuksista, toiveista ja unelmista.
Kiina, 2001

Wellspring on runollinen elokuva lähimmäisenrakkaudesta. Köyhä kiinalainen perhe kamppailee pystyäkseen hoitamaan vaikeasi vammaista poikaansa.
Kiina, 2002

Historian lyhyt muisti

Sian vuosi

Emile de Antonion Sian vuosi lienee hienoin Vietnamin sotaa käsittelevä elokuva. Se on loistavan tiheää informaatiota, mitä ei tarkoita esimerkiksi sanomalehtiartikkelien, pamflettien tai historiallisten tutkimuksien toistamista vaan tietoa, joka on mahdollista välittää vain elokuvan keinoin: kokemuksia, tunteita, tapoja sanoa, tapoja elää.

Demokratian vakava kriisi toteutuu elokuvassa hienovaraisesti, aidon demokraattisena ja sisäistyneenä avainkäsitteiden erittelynä. Ironia on huimaa. Humphrey selittää, kuinka ”rauha on kuin suuri katedraali, jota meidän on rakennettava kivi kiveltä”, kuuluisat kenraalit laukovat julkeasti rasistisia käsityksiään. Vastapainona tälle tyhjäksi ohentuneelle ”vapaudelle” on Vietnam. Senaattori Mortonin maininta Ho Tsi Minhistä ”Vietnamin George Washingtonina” on merkityksellinen: tästä nousee Sian vuoden isänmaallinen paatos. Loppukohtauksessa nähdään haavoittuneita, nääntyneinä laahustavia amerikkalaisia sotilaita ja musiikkina kuullaan hiljaa kansansävelmää ”John Brown’s Body”.

USA 1968

Regret to Inform

Barbara Sonnebornin Oscar-ehdokkuuden saanut esikoisohjaus on naisten voimakas sodanvastainen puheenvuoro, joka antaa äänen Vietnamin sodan naisuhreille. Elokuvassa puhuvat vietnamilaiset ja amerikkalaiset sotalesket. Sonneborn on yksi niistä, jotka menettivät miehensä sodassa. Hän haluaa oppia ymmärtämään omaa menetystään ja kuunnella muita naisia, joita sota on koskettanut.

Vietnamilaisnaisten kuvatessa vihollissotilaiden julmuuksia amerikkalaisvaimot kertovat kuinka heidän miehensä muuttuivat sodan kuluessa. Elokuvassa esiintyvien vietnamilaisnaisten joukossa on sekä siviiliuhreja että entisiä taistelijoita. Taitava leikkaus viimeistelee elokuvasta todellisen taideteoksen, jossa tarina, arkistomateriaali ja äänimaailma tukevat saumattomasti toisiaan.

Vietnamilaisille naisille sota oli ”amerikkalainen sota”; taistelua itsenäisyyden puolesta. He pystyvät ymmärtämään myös amerikkalaisten leskien tuskaa, mutta huomauttavat, että sota käytiin heidän maassaan, heidän kotonaan. Kaikesta huolimatta elokuva jättää myönteisen jälkitunnelman. Tie sovitukseen on pitkä, mutta Sonneborn näyttää, että kuka tahansa voi halutessaan aloittaa matkan.
USA 1998

www.docpoint.info

**********

ylös

Meneekö kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön hankehallinto ojasta allikkoon?

Raportti ja kommentit liittyen Ulkoasiainministeriön suunnittelemaan kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön hanketuen uudistukseen

Tove Selin, Aasian ystävät ry

Ulkoministeriö järjesi 25.3.2004 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöseminaarin, jossa käsiteltiin hanketuen hakuun ja sen hallinnon kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Tilaisuuden avasi Kansalaisjärjestöyksikön päällikkö Pertti Ikonen, joka esitteli tilastotietoja hanketuen jakautumissta ja hylkäysprosenteista. Vuoden 2004 hakukierroksella 58,6 % hakemuksista hylättiin. Hankkeista 60 % oli yli 50 000 euroa, 40 % alle. Suurin osa eli 56 % hankkeista suuntautui Afrikkaan, 26 % Aasiaan, 21 % Latinalaiseen Amerikkaan, 1 % Oseaniaan ja 1 % Eurooppaan (Bosnia). Sektoreista opetus on suurin (31 %), seuraavaksi väestö ja terveys (13 %). Esimerkiksi ympäristöhankkeet loistivat poissaolollaan. Tarkemmat tilastot löytyvät Kehityspolittisen osaston sivuilta. Vuoden 2005 kansalaisjärjestöhankkeiden haku onkin jo 31.5.2004.

Seuraavaksi Kehityspoliitisen viestintäyksikön päällikkö Katri Kaarniala kertoi, mitä muutoksia tiedotustuen siirtyminen tähän yksikköön aiheuttaa. Suurin muutos tiedotushankkeiden arvioinnissa on tiedotuksellisen osaamisen kasvaminen, ja tässä painotetaan myös viestinnän tehokkuuden kasvattamista sekä panosten suhteuttamista kohderyhmään. Tiedotushankkeissa suositaan useamman järjestön yhteistyöhankkeita. Tiedotushankkeiden haku on 31.8.2004.

Sitten oli vuorossa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki, joka esitteli maan hallituksen västikään hyväksymän uuden kehityspoliittisen ohjelman. Ohjelman merkittävin uudistus on se, että kehityspolitiikan nähdään koskevan nyt kaikkia eri politiikan aloja, etenkin niin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, kauppapoltiikkaa kuin perinteistä kehitysyhteistyötäkin. Kehityspolitiikan toimijoiksi on tunnustettu perinteisten tahojen lisäksi mm. talouselämä. Ministerin mielestä kehitysyhteistyövarojen kasvaessa ja esimerkiksi hanketuen omavastuun laskiessa 20:stä 15:een prosenttiin pitäisi myös kansalaisjärjestöjen olla tyytyväisiä, mutta harmikseen hän on todennut järjestöjen ”nurisevan”. Ministeri korosti puheessaan kehitysyhteistyön laatuvaatimusten nostoa, tuen käytön tehostamista ja toimintatapojen terästämistä. Järjestöjen hanketuen hallintoa tulee kehittää niin, että ministeriölle jää kehitysyhteistyön linjaukset ja valvonta, itse hankehallinto ulkoistetaan.

Seuraavaksi Ikonen esitelmöi hanketuen kehittämisestä, jossa lähtökohtana on valtionapulait ja keskeisenä kysymyksinä uusi kehityspoliittinen ohjelma, laatu, pienten järjestöjen osallistuminen ja ministeriön rooli ohjaajana ja tarkkailijana. Ulkoistamisen vaihtoehtoina on hahmoteltu uuden säätiön (ns. FINGO) perustamista, hallinnon delegoimista olemassa oleville järjestöille (Kepa) tai järjestöjen klustereille (Fidida), uusien kumppanijärjestöjen hankkiminen (nyt 8 kpl) tai hankehallinon kilpailuttamista. Ikosen mukaan se vaihtoehto, että ministeriön omia voimavaroja kasvatettaisiin on mahdoton.

Kepan toiminnanjohtaja Ville Luukkanen kertoi omassa puheenvuorossaan Kepan ymmärtävän pääongelman eli hankkeiden taloushallinnon puutteet, ja Kepa on valmis auttamaan ja neuvomaan järjestöjä asiassa. Kepa kuitenkin vierastaa ajatusta joutua kaikkien järjestöhankkeiden hallinnoijaksi. Seuranneessa paneelissa olivat edellisten lisäksi järjestöedustajat Taija Heinonen (Fidida), Marja Jörgensen (Plan Suomi), Pekka Holopainen (Kuurojen lähetys) ja Toni Haapanen (Turun maailmankauppayhdistys). Jörgensen korosti järjestöjen varainhankinnan tehostamista ja mm. lahjoitusten verovapauden palauttamista, Holopainen varoitti siitä, ettei muutos johtaisi nykyisen monimuotoisuuden menettämiseen ja Haapasen mielestä uudistusprosessi ei ole ollut kovin osallistava. Seuranneessa keskustelussa oltiin huolestuneita rahoituksen riippumattomuuden ja asiantuntevuuden vaarantumisesta.

Lounaan jälkeen järjestöt saivat kuulla kunniansa hankkeiden taloushallinnon huonosta hoidosta. Ministeriön sisäisen tarkastuksen yksikkö oli arvioinut 30 järjestöä, joukossa sekä suuria että pieniä järjestöjä, joista 18:lla oli ongelmia hankekirjanpidossa, 11:llä hallintokuluissa, 9:llä varainhankinnassa ja 11:llä hankeraportoinnissa, erityisesti sen johtamisessa kirjanpitoon. Yksikään järjestö ei tarkastuksessa saanut ns. puhtaita papereita. Syynä ongelmiin oli järjestöjen taitamattomuus, ei niinkään vilpillisyys, paitsi parissa tapauksessa. Ministeriö onkin jo reagoinut tilanteeseen palkkaamalla järjestöyksikköön uuden talousneuvojan.


Kommentit

Seminaari antoi järjestöille paljon ajattelemisen aihetta ja aiheutti myös syvää huolestumista ja jopa pelkoa. Kuinka ratkaista se dilemma, että järjestöhankkeet tarvitsevat enemmän tukea ja neuvontaa, mutta hankearvioinnin asiantunevuus ja puolueettomuus ei saisi hävitä. Järjestöjen mielestä olisi paras, jos ministeriö voisi saada enemmän voimavaroja ja sen sisäiset ongelmat, kuten henkilöstön vaihtuvuus voitaisiin korjata. Mutta tämä ei kuulemma ole mahdollista lainkaan. On siis hyväksyttävä hanketuen hallinnon ulkoistaminen.

Aasian ystävien näkökulmasta asiaan liittyy runsaasti ongelmia. Esitetyistä vaihtoehdoista mikään ei vaikuta kovin hyvältä.

Ketkä perustaisivat uuden säätiön, hankkeita pyörittävät järjestötkö? Kokemukseni Siemenpuu-säätiön puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä olleena ovat osoittaneet, että säätiö-vaihtoehdon ongelmat ovat säätiön itsenäisyys ja työn teettäminen vapaahtoisilla säätiön luottamushenkilöillä. Toki säätiössä järjestöt voivat käyttää valtaa ja toteuttaa omia ihanteitaan, mutta kauanko ihanteellisuus kestää kasvavan työmäärän? Olemassa olevat säätiöt Siemenpuu, Kios ja Abilis toimivat jotenkuten vielä siksi, että arvioitavana on kehitysmaista tulevat hanke-ehdotukset, ei suomalaisjärjestöjen omat ehdotukset, mikä pitää mielenkiintoa yllä.

Mutta säätiöilläkin on tämä kehitysmaihin liittyvä ongelma eli hankkeiden kirjanpitojen puutteet. Kuinka voidaan kuvitella, että kehitysmaiden luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset voisivat mitenkään omaksua Suomen valtionapulain määräykset kirjanpidon täydellisyydestä? Suomalaisjärjestöt saadaan kyllä jotenkin kuriin, mutta jos suomalaisjärjestö ei hankkeessaan saa kehitysmaista kunnon kuitteja ja tositteita, se ei sitten saa. Tarkastajienkin pitää käsittää kehitysmaiden todellisuus, tai sitten tämä tuki pitää kokonaan lakkauttaa. Toivommekin taloushallinnossa realismia.

Hanketuen siirtäminen Kepaan on sekin hyvin ongelmallista. Esimerkiksi järjestöhankkeista 26 % suuntautuu Aasiaan, mutta Kepassa ei Helsingin toimistossa ole tällä hetkellä ketään joka tuntisi Aasiaa. Kepassa ei myöskään ole ympäristöosaamista. Voidaan myös kysyä kuinka hyvin siellä tunnetaan muutkaan substanssiasiat, sillä nykyinen toimintapolitiikka painottaa teknistä osaamista. Henkilöstö on esimerkiksi jaettu teknisiin tiimeihin (vaikuttamistiimi) substanssitiimien (kauppapoliittinen tiimi) sijaan. Kepa voisi siis hankearvioinnissa tarjota teknistä neuvontaa, mutta kuinka siellä arvioitaisiin Vietnamin paikallisdemokratia-hanketta?

Järjestöklusterit ovat perusajatukseltaan ongelmallisia, sillä järjestöhankkeethan tuntevat järjestöt itse, joten kuinka järjestöt voivat jakaa tukea itselleen? Toisaalta tässä saattaisi olla jokin toteutuskelponen malli. Voisiko siis esimerkiksi Aasian ystävät, jolla ei ole omia hankkeita, arvioida Aasia-hankeita? Tai Suomen luonnonsuojeluliitto ympäristöhankkeita? Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen onkin kiinnostunut kasvattamaan Luonnonsuojeluliiton kansainvälistä yksikköä hankkimalla voimavaroja kehitysyhteistyön ympäristöulottuvuuden arviointiin.

Neljäs malli onkin hankehallinon kilpailuttaminen nykyisten konsulttivetoisten bi-hankkeiden malliin. Pitäisikö järjestöaktivistien siis perustaa omia konsulttitoimistoja tarjouskilpailuun osallistuakseen, vai laitetaanko järjestöt kisailemaan keskenään kenen klusteri kelpaa? Millaisin kriteerein hankehallinnon tarjouskilpailun voittaja valitaan? Ikonen vakuutti aiemmin, ettei kyse ole työn teettämisestä halvemmalla, vaan siitä ettei ministeriö voi käyttää hallintoon enempää, ulkopuolista nämä hallintokulurajat eivät koske.

Kuinka siis turvata järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeiden hallinnon asiantuntevuus ja riippumattomuus? Osallistu keskusteluun ja kirjoita minulle, osoitteeseen tselin@kaapeli.fi niin koostan keskustelua näille sivuille.

Vilkasta ajatuksenvaihtoa toivoen

Tove Selin
Puheenjohtaja
Aasian ystävät ry

ylös

Jakarta Post 17.2.04-Aasiainfo

Indonesialainen kansalaisaktivisti Mansour Fakih kuollut

Eräs Indonesian merkittävimmistä kansalaisaktivisteista, Suomessakin vieraillut 51-vuotias Mansour Fakih kuoli sunnuntaiyönä yogyakartalaisessa sairaalassa. Hän oli yhdeksän päivää aiemmin vaipunut koomaan aivoinfarktin seurauksena.

Mansour Fakih oli Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPAn yhteistyökumppanin Insistin (Institute for Social Transformation) johtaja ja usean muun indonesialaisen kansalaisjärjestön johtohenkilö. Hän oli myös Suomen ja Tansanian yhteishankkeen Helsinki-prosessin toinen indonesialaisjäsen.

Aasian ystävät ry:n ja Indonesia-seuran keväällä 2004 ilmestyvässä Indonesian demokratiakehitystä käsittelevässä kirjassa on Mansour Fakihin artikkeli ”Kohti paikallista ja demokraattista ruoantuotantoa”, joka käsittelee Indonesian ruokaturvaa globalisaation aikakaudella. Maaliskuussa ilmestyvä kirja omistetaan Mansour Fakihin muistolle.

Tove Selin
----

ylös

Kokemuksia kuohuvalta Mekongilta -luento

Perinteinen Aasian ystävät ry:n luentosarja Aasia-kysymyksistä jatkui jälleen asiantuntijaluennolla torstaina 29.01.2004 otsikolla Kokemuksia kuohuvalta Mekongilta - Sosiaaliset ja poliittiset kysymykset käytännön työssä Kiinassa ja Kambodzhassa. Alustajina olivat dosentti Olli Varis, DI Katri Makkonen ja DI Marko Keskinen Teknillisen korkeakoulun Globaalivesitaloushankkeesta.
Alla on raportti tilaisuudesta.

Kokemuksia kuohuvalta Mekongilta-alustus oli houkutellut paikalle 18 osanottajaa lähinnä TKK:sta ja vesialan yhtiöistä ja yhdistyksistä. Ajatus tilaisuuden järjestämisestä syntyi, kun Aasian ystävien puheenjohtaja Tove Selin vieraili TKK:ssa tutustumassa Globaalivesitaloushankkeeseen. Yksi alustajista, Katri Makkonen, on myös Aasian ystävien jäsen.

Aluksi Olli Varis esitteli Globaalivesitaloushankkeen, jossa on mukana noin 10 tutkijaa TKK:n vesilaboratoriosta. TKK on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Vesi ja kehitys-hankkeessa, jossa toteutetaan hankkeita Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n kanssa Länsi-Afrikassa ja konsulttikonsortio WUP-FINin kanssa Tonle Sap-järvellä Kambodzhassa. Uutuutena on ruotsalaisten kanssa toteutettava Megacities-hanke. Vesivarat ovat maailman verenkierto, ja niiden hallintaan liittyy olennaisesti niin ympäristö-, talous- kuin sosiaalisetkin kysymykset.

Marko Keskinen kertoi Tonle Sapilla toteutettavasta mallinnushankkeesta. Hanke on osa Suomen virallista kehitysyhteistyötä ja sitä toteuttaa WUP-FIN -konsulttikonsortio. Tonle Sap - ihmeellinen järvi - on siitä erikoinen, että sen vedet kulkevat molempiin suuntiin - järvestä Tonle Sap-jokea pitkin Mekongin kautta mereen ja Mekongilta Tonle Sap-järveen, jolloin järven koko nelinkertaistuu. Tämän ihmeellisen luonnonilmiön taustalla ovat Mekongin vuotuiset tulvat sadekautena.

Tulvat ovat Tonle Sapin ympäristön ja koko Mekongin alueen elinehto, sillä ne tuovat ravinteikasta lietettä tulvapelloille. Mekongjoen kalat myös kutevat tulvametsissä. Nyt tätä tulvimista uhkaa vaara - ns. kehitys - kun Mekongin yläjuoksulla oleva Kiina aikoo rakentaa Lancang (Mekong)-jokeen kahdeksan vesivoimalaa yhteensä 15 000 megawatin edestä. Markon tehtävä hankeessa oli tutkia ja ymmärtää, kuinka alueen ihmiset elävät ja käyttävät hyväkseen tulvia ja järveä. Hanke toteutettiin osallistavin PRA-menetelmin. Yllättäen huomattiin, että kalastus ei olekaan niin tärkeää, johtuen mm. siitä että kalastusoikeudet on yksityistetty, vaan että muut luonnonvarat ovat tärkeämpiä.

Keväällä 2004 hanke siirtyy alajuoksulle Vietnamin deltalle selvittämään tulvan merkiystä ja hydrologisia kysymyksiä. Lisätietoja hankkeesta saa Marko Keskiseltä.

Seuraavaksi Katri Makkonen kertoi tutkimushankkeestaan selvittää Kiinan vaikutusta Mekongilla ja Etelä-Aasiassa sinne Kiinasta virtaavien jokien hallinnassa. Tutkimuskohteena olevat joet ovat Punainen joki (Vietnam), Mekong (Lancang, Burma/Thaimaa), Salween (Nu, Burma), Irrawaddy (Burma) ja Brahmaputra (Intia). Alueen suurin ongelma ovat suuret vaihtelut veden virtaaman määrässä eli kuiva- ja sadekausi. Mekongin alueen vesiä hallinnoi ja koordinoi periaatteessa Mekong-joen komissio (Mekong River Commission, MRC), jossa Kiina ei kuitenkaan ole jäsen. Myös Aasian kehityspankki ADB käyttää valtaa Greater Mekong Subregions-hankkeensa kautta. Kiinaa syytetään yhteistyöhaluttomuudesta, eihän sitä yläjuoksun maana kiinnosta mitä alajuoksulla tapahtuu, mutta epävirallisissa keskusteluissa Katri oli kohdannut yhteistyöhalukkuutta. Katri jatkaa asian tutkimista väitöskirjassaan. Hänen diplomityönsä aiheesta löytyy TKK:n verkkosivuilta.

Keskustelussa puhuttiin vesivarojen hallinnan aiheuttamista kiistoista valtioiden välillä, mutta toisaalta yhteiset vesivarat saavat esimerkiksi toisilleen vihamieliset tai sulkeutuneet maat saman pöydän ääreen. Esimerkkinä oli Koillis-Kiinassa sijaitsevan Tumen-joen kansainväliset neuvottelut, joissa pöydässä on myös Pohjois-Korea.

Toinen teema oli teknisten asiantuntijoiden ja aluetta tuntevien kansalaisjärjestöjen yhteistyö. Kehityshankkeita toteuttavat yleensä insinöörit, eikä kulttuurin tuntemukselle anneta tarjouskilpailuissa lainkaan arvoa. Yhteistyö eri asiantuntijoiden välillä olisi välttämätöntä onnistuneiden kehitysyhteistyöhankkeiden kannalta. Kuitenkaan nykyinen konsulttivetoinen järjestelmä, jossa konsulttiyhtiöt kuittaavat miljoonakorvaukset "asiantuntemuksestaan" ja pyytävät kansalaisjärjestöjä antamaan tietoaan ilmaiseksi, ei houkuttele yhteistyöhön. Keskustelu jatkuu.

Helsingissä 1.2.04 Tove Selin
-----

ylös

Anastasia Laitila, New Delhi 7.11. 2002

Kiina ja ASEAN sopivat mailman suurimmasta vapaakauppa-alueesta

Kiina ja Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN allekirjoittivat ASEANin vastikään päättyneessä kokouksessa Kambodzhassa kehyssopimuksen vapaakauppa-alueesta valtioiden välillä. Mikäli sopimus toteutuu, Kiinan ja ASEANin liitto muodostaisi mailman suurimman vapaakauppa-alueen, jonka piirissä olisi 1.7 miljardia ihmistä.

Sopimuksen mukaan Kiina saa nollatullioikeudet ASEAN-maihin (Kambodzha, Laos, Vietnam, Thaimaa, Filippiinit, Indonesia, Malesia, Singapore, Brunei, Burma) vuoteen 2010 mennessä. Esimerkiksi autonvalmistajat voivat hyödyntää Kaakkois-Aasiassa sijaitsevia tehtaitaan päästäkseen kiinalaisille markkinoille.

Vapaakauppa-alue on tarkoitus toteuttaa kymmenen vuoden kuluessa. On arvailujen varassa, mitä sopimus tarkoittaa Kaakkois-Aasian paikallisille yrityksille ja maataloudelle, sillä kiinalaisia tuotteita on jo nyt saatavilla varsin edullisesti. Etelä-Aasiassa kiinalaiset tuotteet ovat selvästi kotimaisia halvempia. Kiina on pyrkinyt varmistamaan maailmanmarkkina-asemaansa liityttyään Maailman kauppajärjestöön WTO:hon viime vuonna.

Japani ja Intia seuraavat esimerkkiä

Myös Japani ja Intia tavoittelevat parempaa markkina-asemaa ASEAN-maissa. Japani ja ASEAN solmivat ns. laajan taloudellisen kumppanuussuhteen Kambodzhan kokouksessa. Intian pääministeri Atal Behari Vajpayee esitti vapaakauppa-alueen muodostamista ASEANin ja Intian välille. Sopimus poistaisi tulleja sovituilta tuotteilta 10 ASEAN-maan sekä Intian välillä. Kehyssopimuksesta keskustellaan seuraavassa ASEAN-Intia -kokouksessa lokakuussa 2003.

Tässä kokouksessa ei kuitenkaan lisätty mitään uutta maiden väliseen taloudelliseen yhteistyöhön. Intialainen lehdistö oli skeptinen minkäänlaisen sopimuksen syntymisen suhteen lähiaikoina, sillä neuvottelupöytään pääsemisessäkin oli kestänyt kymmenen vuotta.

Aiemmasta hitaudesta huolimatta Intia on kuitenkin aloittanut keskustelut myos Etelä-Afrikan kanssa maiden välisestä vapaakauppasopimuksesta.
----

ylös

The Nation 26.8.2002:
Thaimaastako jälleen poliisivaltio?

Thaimaalainen The Nation-lehti on elokuussa 2002 julkaissut useita artikkeleita, jossa se arvostelee Thaimaan pääministerin Thaksin Shinawatran poltiikkaa erityisesti kansalaisjärjestöjä ja kansalaisliikkeitä kohtaan. Elokuun 26. päivänä julkaistussa The Nation-lehden artikkelissa varoiteltiin jo poliisivaltion syntymisestä. Ihmisoikeusjärjestö Forum Asian pääsihteeri Somchai Homlaor kertoi lehdessä, kuinka järjestön henkilökunta on saanut uhkaussoittoja sen jälkeen, kun se oli arvostellut Thaimaan hallitusta burmalaistoisinajattelijoiden vainosta. Pääsihteeri Somchai epäili nimettömien soittojen tulleen turvallisuuspalvelusta.

Soitoissa uhkaliltiin Somchain ja muiden järjestön työntekijöiden henkeä, elleivät he lopeta hallituksen arvostelua tämän pidättäessä Burman demokratialiikkeen aktivisteja. Nimetön soittelija uhkaili myös Somchain perhettä ja ilmoitti tietävänsä, missä he asuvat.

"Hallituksen pitäisi tutkia tapaukset kunnolla, sillä ne asettavat Thaimaan samaan kastiin Malesian ja Singaporen kanssa (joissa sananvapautta ja järjestöjen toimintaa on rajoitettu)", Somchai sanoi haastattelussa. "Thaksin ilmeisesti ihailee kovasti näiden kahden maan johtajia".

Thaimaan ihmisoikeustilanne on huontunut merkittävästi Thaksinin noustua valtaan. Viime vuonna kuusi aktivistia ja kylänjohtajaa on tapettu ilmeisesti sen vuoksi, että he arvostelivat hallituksen politiikkaa. Useita aktiivisia kansalaisia on myös peloteltu ja uhkailitu. Nämä käyvät ilmi yhdeksän thaimaalaisen ihmisoikeus-, juristi-, opiskelija- ja ympäristöjärjestön laatimassa raportissa "Ihmisoikeusaktivistein häirintä vuonna 2001", joka julkaistiin 25.8.02 ja jonka julkaisutilaisuudessa pääsihteeri Somchai puhui.

Somchai ilmoitti haastattelussa yllättyneensä ja pettyyneesä Thaksinin politiikkaan, jonka muotoilussa on mukana muutamia myös tunnettuja entisiä kansalaisaktivisteja. Politiikka on koventunut huomattavasti verrattuna edellisiin hallituksiin.

Toimittanut Tove Selin

ylös